Uudistuva työelämä ei kaipaa ei-liikettä


Työelämän jatkuva muutos kaipaa vuoropuhelua kaikkien keskeisten työmarkkinatoimijoiden kanssa. Valitettavasti vuoropuhelua käydään tällä hetkellä pääasiassa jo pitkään työelämässä olleiden keskuudessa ja keskustelusta unohdetaan työelämään tulossa olevien ajatukset käytännössä kokonaan, vaikka opiskelijat ovat erittäin tärkeässä roolissa, kun rakennamme kestävää tulevaisuuden Suomea. Erilaisissa Suomen mallia koskevissa neuvotteluissa näkyvät noin 50-vuotiaat naiset ja miehet, joiden käsitys tulevaisuuden työntekijöistä tuntuu jumiutuneen modernille maailmalle vieraaseen 1970-luvun yhteiskuntaan. Tällä hetkellä käytännössä vain juhlapuheissa välähtelevät aiheina työelämään tulevien tarpeet, silpputyö, pätkätyöläiset ja digitalisaation tuomat muutokset työmarkkinoille.

Kysymys onkin: elämmekö me vieläkin mielessämme liiaksi teollisuuden alkukautta, jossa oli perusteltua suojella työntekijöitä liian pitkiltä tai raskailta työpäiviltä työn perustuessa mekaanisiin ja toistuviin suorituksiin ja työtä suoritettiin jopa epäinhimillisissä olosuhteissa?

Nyt kaavailtua Suomen mallia rakentavat vientiliitot, tarkemmin teollisuusalojen vientiliitot, joiden merkitys taloudellemme on toki hyvin merkityksellinen, mutta laskeva. Suomen teollisuus vastaa vajaasta kolmanneksesta Suomen taloudesta, kun palvelusektori vastaa jo noin 70 %. Varsinkin Nokian kompastelu osoitti tarpeen vauhdittaa kansantalouden rakenteen muutosta, kun korkean jalostusarvon yritys lähes murtui finanssikriisissä. Palveluala tarjoaa tällä hetkellä työtä noin 1,8 miljoonalle palkansaajalle ja palvelualan vientituotteet muodostuvat Suomelle tärkeissä verrokkimaissa jo suuren osan ulkomaankaupasta. Tämä muutos on selitettävissä teknologian kehityksellä, jossa työpanosta vapautuu teollisuudesta palveluihin ja kehitykseen. Viimeaikaisten tilastojen perusteella näyttää siltä, että korkeaa koulutusta vaativien ja suuren arvonlisäyksen tuottavien työpaikkojen osuus kasvaa jatkossakin ja työpaikkoja ei enää synny aikaisemmalla tavalla perinteiseen teollisuuteen. Voidaan perustellusti kysyä, miksi Suomi edelleen haikailee raskastekoisen, vähemmän jalostusarvoa tuottavan teollisuuden perään rakentaessaan Suomen mallia työmarkkinoille?

Suomalaiset ovat yhä paremmin koulutettuja kuin aiemmin ja tälle kehitykselle ei ole odotettavissa muutosta. Vuonna 1975 perusasteen tutkinnon oli suorittanut 50 % 25-34 vuotiaista, kun taas vuonna 2005 vastaavan tutkinnon oli suorittanut 85 %. Yhteiskuntamme tulee sopeutua tähän muutokseen ja rakentaa tulevaisuuden yhteiskunta ja työmarkkinat, huomioiden työmarkkinoiden muutos, yhteistyössä tulevaisuuden veron- ja eläkkeenmaksajien kanssa. Kehittäessämme yhteiskuntaamme meidän tuleekin pitää huolta siitä, että itsensä kehittäminen on aina passiivisuutta kannattavampaa. Opiskelijoiden asema tuleekin turvata jo opiskelujen aikana eikä tuomita heitä opiskelijuuden perusteella muita alhaisempaan sosioekonomiseen asemaan.

Opiskelijoilla on käytettävissä tuorein tutkittuun tietoon perustuva tieto ja nykyisillä työmarkkinajärjestöillä pitkäaikainen kokemus työelämän käytännöistä. Näitä yhdistämällä saamme Suomeen maailman parhaan työjärjestelmän, huomioiden yritysten tarpeet työvoimassa. Nyt olisi aika siirtyä sanoista tekoihin ja lopettaa keskinäinen väittely.

Jesse Kankanen

Jesse Kankanen

Puheenjohtaja at Opiskelijaliitto Pro
Jesse on Opiskelijaliitto Pron puheenjohtaja. Jessellä on pitkä kokemus liiton läheisjärjestöissä ja istuu Ammattiliitto Pron hallituksen ensimmäisenä varajäsenenä sekä OPRY Henkilöstöyhdistys Pro:n hallituksessa.
Jesse Kankanen

Latest posts by Jesse Kankanen (see all)


Lisätietoa aiheesta Jesse Kankanen

Jesse on Opiskelijaliitto Pron puheenjohtaja. Jessellä on pitkä kokemus liiton läheisjärjestöissä ja istuu Ammattiliitto Pron hallituksen ensimmäisenä varajäsenenä sekä OPRY Henkilöstöyhdistys Pro:n hallituksessa.